maanantai 12. syyskuuta 2016

TRACON 2016


Hei ! ♥


Woah, pitkän aikaa kului ennenkuin sain blogin ns. "kesälomatauon" päätökseen. (゚Д゚;) Kerron teille syyn tuolla lopussa, mutta ensin haluan kertoa iloiset uutiset. ♥



Ryhmämme 'Megane Kanat' voitti Traconin esityskisassa kunniamaininnan ! ♥

En olisi koskaan voinut uskoa että näin kävisi ! Kisassa oli lisäksemme todella kovia kilpailijoita, että tuntuu hurjalta että pärjäsimme. Olen niin ylpeä Allusta, Jennasta, Mirusta ja Paulasta ! ♥ 
Vuodatimme tämän eteen verta, hikeä ja kyyneliä -aika kirjaimellisesti. Kirjoitan nyt vähän siitä, mitä tapahtui backstagella ja muutenkin ns. kisan "kulissien takana".

***

Minä olin ollut kipeä noin kolmen viikon ajan ennen kisaa. En vielä silloin tiennyt, mikä minua vaivasi. Päätin kuitenkin, että vaikka jätän lauantain välistä, sunnuntain kisaan osallistuisin vaikka väkisin -en halunnut ryhmämme kuukausien työn ja harjoittelun valuvan hukkaan.

Valvoin vatsakipujen kanssa kisaa edeltävän yön, ja otin niihin vahingossa särkylääkkeen, joka sisälsi kofeiinia. Ne pitivät huolen, etten nukkunut kuin kaksi tuntia ennen kisapäivää.
Bäkkärillä ryhmämme teki vielä cosseja, kun minä makasin lattialla jalat tuolilla ja join suolavettä. En ole koskaan voinut niin pahoin -heikotti, oksetti ja huimasi, enkä tiennyt miten pärjäisin lavalla. Pyörtyisinkö minä? Pettäisikö polvet? Päätin kuitenkin kestää ja tehdä parhaani tilanteesta huolimatta.



Esitykseemme kuuluu rekki, jonka takana menin lavalle sisääntuloani varten. Muistan, kuinka seisoin sen takana. Kuulin musiikin ja tiesin että muut tanssivat. Tiesin, missä kohtaa minun olisi tultava esiin.

En ole ehkä koskaan ollut niin peloissani. Olin varma, että jokin menisi vikaan. Että mokaisin askeleet. Että pyörtyisin tai oksentaisin. Mutta kun tulin verhon takaa ja astuin valoon, yleisö alkoi huutaa ja taputtaa, ja yhtäkkiä kaikki vain unohtui. Minun olisi pitänyt olla vakavana kaksi ensimmäistä liikettä, mutta en voinut hallita hymyilemistäni.



En muista lavalta paljon mitään. En muutenkaan muista koko päivästä kauhean paljon.
Esityksen jälkeen meidät ohjattiin yleisöön istumaan, mutta minun oli mentävä takaisin backstagelle, koska voin niin huonosti. Seurasin sieltä pienestä televisiosta palkintojenjakoa. Just in case. Kaikki meistä tiesimme, ettemme me kuitenkaan voittaisi mitään.

Yhtäkkiä juontaja kuitenkin sanoo ryhmämme numeron ja nimen. Nousin ylös, mutta en tiennyt mitä tehdä. En tiennyt mitä tapahtuu. Cosplaymammat työnsivät minut lavalle.

Seuraava asia minkä tiesin, oli ryhmäni, kaikki yhtä aikaa asettelemassa mitalia kaulaani, pitelemässä käsiäni, toistelemassa "Me tehtiin se", ja siinä vaiheessa aloin vain itkeä. Olin halunnut itkeä koko päivän, ja siinä se sitten purkautui. (;^◇^;)ゝ



Traconista on nyt viikko, mutta tunnen samanlaista onnea edelleen. Olen katsonut kisavideomme joka päivä. Olen niin onnellinen tiimistämme ja siitä, että minut alun perinkin pyydettiin mukaan. Olen kiitollinen Allulle ja Paulalle, jotka jaksoivat tuoda minulle vettä, auttaa minut pystyyn, kysyä vointiani. Olen kiitollinen Mirulle, joka auttoi minua majapaikassamme, lainasi kenkiään, puhui ajatukseni pois kivusta. Olen kiitollinen Jennalle, josta tositilanteessa kuoriutui todellinen Mamakoto (๑•̀ㅂ•́)و✧, joka piteli käsiäni, ja auttoi minua kaikessa, ja jonka ansiosta en alkanut itkeä (-ennenkuin lavalla ! (゜▽゜;) )


(c)Xenji

Kiitos, ihanat Megane Kanat ! ;;; En olisi pärjännyt ilman teitä ! ♥

--> Paula, Miru, AlluJenna

Vaikka loppupäivä olinkin yhtä huonovointinen, tämä oli silti yksi parhaita conipäiviäni. En nähnyt paljon kavereita, en päässyt karaokeen, en saanut edes yhtä Pidge -tarraa taidekujalta (´;д;`), mutta silti. ♥ Sain Nonnalta kyydin kotiin niin ettei minun tarvinnut pelätä pyörtyväni yksin bussissa, kiitos siitäkin. ♥


Ihana Nonna ;;; ♥ ja väsynyt esityskisaaja !

Paljon on ehtinyt tapahtua blogini kesälomatauon aikana. Muutin ensimmäiseen omaan asuntoon, aloitin kovatasoisessa ammattikorkeakoulussa ja niin edelleen. Tällä hetkellä elämääni kuitenkin jaksottaa lääkärikäynnit ja se, mihin vuorokaudenaikaan minun on noustava ottamaan lääkkeeni.

Pian Traconin jälkeen jouduin tutkimuksiin. En saanut syödä kahteen vuorokauteen. Nyt oloani helpottaa se, että sain vihdoin diagnoosin: suoliston krooninen tulehdus.

Se on sairaus eliniäksi. Tulehdus luokiteltiin vaikeaksi, ja haavaumat vuotavat verta. Olen kahdella lääkekuurilla, syön 16 eri pilleriä päivässä, ja sairaslomani kestää syyskuun loppuun. Jatkotutkimuksissa arvioidaan, josko pidempäänkin.

Minun on nyt vain elettävä tämän asian kanssa. En ole voinut viettää aikaa uudessa asunnossani, olen huolissani että jään jälkeen koulussa, mutta ei se mitään. Otan rennosti ja vietän aikaa kotona. Olen kahdessa viikossa katsonut jo melkein kaiken kiinnostavan Netflixistä.ヽ(´∀`ヽ)




Kaikesta huolimatta aion jatkossakin säteillä kirkkaasti. ♥


♥ Esshieru



PS. Katsokaa kisavideomme täältä. ♥ヽ(´ω`○)ノ.+゚*。:゚+

12 kommenttia:

  1. Oot ihan älyttömän vahva!! Paljon onnea kunniamaininnasta ��

    VastaaPoista
  2. Oon niin ylpee susta ja teidän koko ryhmästä. ;O; ♡ Meinas tulla itku silmään teidän esitystä kattoessa.

    Yhy VOIMAA♡♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rakas!! Mullekin, se on ihan ymmärrettävää xD ❤
      Olen VAHVA 💪 ✨

      Poista
  3. Oon oikeesti ihan älyttömän ylpee susta, se vaan loistit semmost onnellista auraa lavalla, näytit tosi onnelliselta, vaik tiesin mikä tilanne oli kisan ympärillä, olin ja oon edelleen tosi ilonen teijän sijotuksesta! Silleen ihan hellästi saatoin olla melkein itku Nick siinä vaiheessa ku voittajat kerrottiin. Voimii parantumiseen, pysy jatkossaki vahvana. ~ <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua älä nyt, alkaa itkettää ;;; Kiitos tosi paljon kommentistasi. ♥ En aio todellakaan vielä luovuttaa ;)

      Poista
  4. Siis teidän esitys oli aivan älyttömän upee! Tajusin vasta jälkeen päin instagrammin kautta että olit SINÄ siel tanssimassa, mutta siis älyttömän hyvin meni! ♥ olit niin hellyyttävä lavalla muutenkin! siis en tiiä kuinka täss enää kehuis ku sua kautta teidän esitystä ku sitä ei voi vaan kuvailla sanoilla! tsemppii kuitenkin jatkoon, että vaikka asia on elinikäne nii toivottavasti oireet eivät oo jatkuvasti pahat ja toivottavasti lääkitys tepsii jatkos hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijai apua!! Me pidettiin tää homma vähän liianki yllätyksenä :,D
      Herranjestas, kiitos ihana ! ♥♥ Joo näiden oireiden pitäis ajan mittaan lievetä ja lääkkeetkin ovat onneksi jo alkaneet tehoamaan.

      Poista
  5. Hurrrrjasti onnea kunniamaininnasta! Ja omasta asunnosta(/^▽^)/
    Onneks sait selville mikä sua on pitäny kipeenä, vaikka ei kivalta kuullosta(●´・△・`)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos oikein paljon!! ✨
      Joo kyllä se epätietoisuus oli melkein pahinta, nyt voin vaan chillaa kunhan muistan ottaa lääkkeet :,)

      Poista
  6. Ääh, alkoi melkein itkettää tää siun kirjotus ;; Oon vaan niin ilonen et jokanen meistä halus panostaa tähän esitykseen ja oikeesti ihailin sitä kuinka sulla oli sisua ja tarmoa oppia ne liikkeet. Ois ihana tehä tällasia prokkiksia lisää!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ääh älä sentään muuten mäkin alan 😭😂 Oot ihana ja oon aina valmis tekee teidän kans vaik mitä projekteja!! ❤❤

      Poista