sunnuntai 31. elokuuta 2014

Minun tarinani




Heipä hei uwu

Tälläinen kysymys siis tuli :00
Mulla on paljon sanottavaa sekä mun tarinastani, kiusaamisesta sekä cossaamisesta, mutta jospa jätän myöhempiin postauksiin nuo kaksi viimeistä.

Oon erittäin skeptinen sen suhteen kuinka moni jaksaa kiinnostua mun tarinasta, mutta oon tosi iloinen ja ylpeä jos jaksatte tai jos saatte siitä jotain inspiraatiota c:



(not mine)


Oon tosi kiitollinen ensinnäkin siitä, että alakouluni oli pieni, 25 hengen kyläkoulu jossa kaikki tunsivat toisensa. Olimme parhaita kavereita kuusi vuotta erään ihmisen kanssa. 


Yläasteelle mentäessä paras ystäväni jätti minut, enkä saanut uusia kavereita vaan jäin yksin. Kipuilin tätä todella pitkään, etenkin kun hän vuosia myöhemmin syytti ystävyyssuhteemme katkeamisesta minua. Totuus on että hän kääntyi minua vastaan ja kiusasi minua uusien kavereidensa kanssa.


Yläaste oli aika hiljaista aikaa, saatoin olla 12 tuntia sanomatta sanaakaan. Koska minulla ei ollut mitään tekemistä, saatoin tylsyydessä selailla koulukirjoja, ja kaikki numeroni nousivat kympeiksi. Ansaitsin lempinimen Hikke. Lisäksi menin ensimmäisenä päivänä epähuomiossa kokosinisissä vaatteissa kouluun, jolloin sain myös lempinimen Sininen. Olin friikki. Monet eivät tänä päivänäkään tiedä oikeaa nimeäni. 
Masennukseni puhkesi silloin.



(not mine)


Kahdeksannen luokan alussa sain muutaman kaverin.
He olivat molemmat itsetuhoisia ja masentuneita, ja toimin heidän tukipilarinaan. Masennukseni syveni, ja sain lopulta jonkinasteisen syömishäiriön. Saatoin itkeä koulun vessassa useita kertoja päivässä. Näin jälkikäteen katsoessa tuo tuntuu ihan hullulta :00

^^täytyypä mainita että molemmat heistä ovat edelleen todella tärkeitä ystäviäni, sekä voivat paljon paremmin tätänykyä ♥♥


Yhdeksännellä luokalla asiat alkoivat pikkuhiljaa parantua. Lopetin hiljalleen puolitoista vuotta kestäneen laihdutuskuurini. Vihasin silti itseäni enemmän kuin mitään.
Ystäväni kerran kysyi, miten aioin elää sillä tavalla ? Vastasin, etten tiedä.
Mutta se kysymys oli todella tärkeä.




(not mine)



Minua ei oikeastaan koskaan ihan suoraan kiusattu. Se oli vain se yleinen ilmapiiri, syrjiminen ja selän takana pahan puhuminen.

Pahin kiusaajani olin minä itse.


Laihdutukseni alkoi joskus siitä, että ajattelin puolessa vuodessa pudottaa kymmenen kiloa yhteen cossiin. Päätin jatkaa kunnes saavuttaisin sen. Enkä koskaan saavuttanut sitä.

Minä paastosin viikon, lenkkeilin, yritin oksentaa, sorruin ja söin kaapit tyhjäksi, itkin ja vihasin itseäni. Kasvatin itseinhoani tarkoituksella, jotta saisin motivaatiota jatkaa. Puolitoista vuotta elin viikon kerrallaan: paastoten, sitten syöden.




(not mine)




Lukion ensimmäisellä luokalla ystäväni käski minut psykologille.
Väitin, ettei minulla ole mitään ongelmia, olinhan lopettanut laihduttamisenkin jo puoli vuotta aiemmin. Psyka kuitenkin sanoi minulle, että kaikki on pielessä, ei ole normaalia vihata itseään tuolla tavalla. Ai eikö?

Eikö ole normaalia haukkua itseään lihavaksi joka kerta kun näkee peilikuvansa? Eikö ole normaalia ajatella, että se on minun vikani, kun olen näin surkea ja huono, kun jokin menee pieleen? Eikö ole normaalia uskoa että kaikki vihaavat minua, jo ennenkuin tuntevat minut?
Ei ole.


Psykologilla käynti auttoi minua oikeasti. Puolessa vuodessa saatoin lopettaa käynnit, sillä itsetuntoni oli parantunut normaaliksi, en uskonut enää automaattiajatuksia, en enää itkenyt päivittäin, enkä kokenut itseäni arvottomaksi. 




(not mine)



Olen nyt lukion toisella luokalla.


Harmittaa vähän kaikki nuo menetetyt vuodet !

Tiedättekö, kuinka ihanaa on vain päästää kaikki menemään ? Kuinka kevyt tunne se on, kun ei enää tarvitse pitää kaikkea tuota vihaa sisällään ? Sillä vihaaminen on raskasta, se väsyttää, ja voi tuntua toivottomalta. Mutta rakastaminen on helppoa.

On ihanaa, kun voi katsoa peiliin ja ajatella, "hei, näytänpä söpöltä tänään, minä pystyn tähän, olen vahva eikä minua pelota"?

Se on ihanaa. ♥




(not mine)




Kukaan ei sääli sinua, kun olet surullinen, se ei ole söpöä. Kun on iloinen ja positiivinen, se loistaa sinusta, ja ihmiset huomaavat sinut ja tulevat luoksesi.
Minulle kävi niin, ja jos joku olisi kertonut, kuinka paljon minulla tulee olemaan ystäviä kun olin seiskalla, en olisi uskonut !




(not mine)
Minä tällähetkellä :,D



Välillä jotkin asiat tulevat takaisin, tunnistan kaikki vanhat ajatuskaavani, ne sanovat minua lihavaksi ja rumaksi ja arvottomaksi ja yksinäiseksi. Enkä vielä tänäänkään näe itseäni peilistä: En osaa sanoa luotettavasti, olenko normaalipainoinen. Ajatukseni vääristävät ulkonäköäni. Joskus en tunnista itseäni kuvista, en suostu uskomaan, että joku noin söpö voisi todella olla minä. Mutta uskon että pääsen vielä eroon siitä.

Vaikka minulla ei olekaan todella läheisiä ystäviä, tukiverkkoa, jolle voisin soittaa keskellä yötä kun olen yksinäisin ihminen koko maailmassa, se on okei. Itsetuntoni pitää huolen, että olen kokonainen ja pysyn kunnossa. Enää ei ole mitään, mikä saisi minut vajoamaan takaisin pohjalle c:




(not mine)



Siinä oli minun tarinani.

Haluan aina auttaa kaikkia masentuneita ystäviäni, sillä yleensä tiedän, miltä heistä tuntuu, ja mitä he käyvät läpi. Ja haluan valaa uskoa heihin, että huominen on parempi, ja että he ovat arvokkaita. Haluan opettaa heille asiat, jotka olen itse ymmärtänyt.
Kenenkään muun ei tarvitse uskoa sinuun kuin sinun itse. Jos itsetunto on kunnossa, ei tarvitse mitään muuta: Se on sisäänrakennettu suojakuori, joka suojelee sinua.

Et voi pakottaa itseäsi olemaan iloinen, mutta voit muistuttaa itseäsi siitä, että olet arvokas.

Sillä sinä olet arvokas.

Ja loppu tapahtuu itsestään. ♥





(not mine)








♥Esshieru



10 kommenttia:

  1. voisua :d tippa tuli moneen otteeseen silmäkulmaan ja mulla on vähän samoja 'oireita' ku sulla oli.
    sikspä ajattelinki pyytää sulta neuvoa.

    oon alottanu tänäsyksynä seiskaluokan, ja en varsinaisesti ole saanut kavereita. tai olenhan mä yhden, jonka kanssa (+mun parhaan kaverin) olen koulussa, mutta vapaa-ajalla yksin. mulla ei ole ketään vapaa-ajan kaveria, ei ketään kelle voisin kertoa kaiken. ei ketään. toivoin että nyt kun yläaste alkaa saisin uuden mahdollisuuden. no niinhän mä sain ja pilasin kaiken. taas.
    oon käyny psykologilla & koulukuraattorilla viitosluokalla n. vuoden ja sitten lopetin kun koin sen olevan turhaa. no, kutosluokalla mun paniikkikohtaukset voimistu enkä pysty enää tänäpäivänäkään kuuntelemaan/lukemaan uutisia tai menemään lääkäriin itkemättä. kutosluokan keväällä terveydenhoitaja passitti mut takaisin eri psykologille koska jotku mun 'masennuspisteet' (miksi niitä sanotaan) oli huolestuttavan korkeella. kävin sitte kevään & tän viimekesän psykologilla ja taas lopetin sen, koska ei se auta. ne psykologit ahdistaa ja lö.-,m jotenkin vaan hävettäis olla se tyttö jolla on niin pahoja ongelmia ittensä kans että joutuu hankkiin apua.

    eh, en tiiä miks avauduin nyt tässä kommentissa sulle mutta jotenki tää tuntu... turvalliselta.. (???)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oooo tuntuu hienolta kun multa tullaan ihan neuvoa pyytämään :,D Anteeksi myöhässä tuleva vastaus !! (/;~;)/

      Kuulostan varmaan tosi masentavalta, mutta kannattaa jatkaa yrittämistä niiden psykologien kanssa ! He ovat koulutettuja ja ammattitaitoisia, ja saavat palkkaa siitä että kuuntelevat huoliasi. Uskon että löydät vielä jonkun hyvän uvu Oma asennekin ratkaisee tosi paljon. Ole päättäväinen ja rohkea !! uwu Fighto~!!♥

      Ahh on pakko tarttua tuohon yhteen kohtaan missä sanoit häpeäväsi itseäsi masennuksesi takia... Masennus on sairaus siinä missä muutkin, se _ei ole sinun vikasi eikä sitä todellakaan tarvitse hävetä. c: Mitä tahansa tapahtuukin, ÄLÄ KOSKAAN HÄPEÄ ITSEÄSI. Se on kaikista tärkeintä !! Pidä siitä kiinni ;;; ♥

      Haluisin hirveesti vaan jutella sun kanssa, niin et olisi ainakaan niin yksin ;v;

      Poista
  2. ompa sun pitäny kaikkea joutua kestämään ;;-;; koita jaksella !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahhh joo mulla menee tosi hyvin uvu)/ ♥ Ihanaa huolenpitoa ;;

      Poista
  3. Tekstisi on todella vaikuttavaa. Tuntuu, että opin jotain uutta itsestänikin sitä lukiessa.
    "Totuus on, että minua ei koskaan suoranaisesti kiusattu.
    Se oli vain se yleinen ilmapiiri, syrjiminen ja selän takana pahan puhuminen. Pahin kiusaajani olin minä itse." Nuo lauseet herättivät minut ajattelemaan. Teinivuosinani tuo piti myös minun kohdalla tismalleen paikkaansa, enkä ole sitä aimmein kunnolla tiedostanut. Kiitos siis sinulle!
    Ihanaa, että haluat auttaa myös muita masentuneita, mutta muistathan, että vastuu heidän hyvinvoinnistaan ei ole sinulla! Auta sen minkä voit ja sekin on varmasti paljon. Kommentoit esim. ylläolevalle anolle tosi hienosti. Tarinasi oli tosi mielenkiintoinen ja kiitos sen jakamisesta. Onneksi loppu näyttää varsin onnelliselta! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaa oon ihan herkkis tätä lukiessa ;; Ihanaa kun joku ymmärtää !

      En vaan koskaan halua syytellä ihmisiä, ja oon lähikuukausina ymmärtänyt niin paljon asioita, että minulla on aina tarve jakaa se muillekin :,D

      Ja kiitos kun huolehdit, jos mun masennus on muutaman kerran ollutkin takaisin se on johtunut vain siitä että olen ottanut liikaa muiden asioita kantaakseni... Mutta opin myös tästä ! ^^

      Poista
  4. Tää oli tosi koskettava tarina! Mulla itsellänikään ei ole mitkään parhaimmat kouluvuodet olleet mutta en oo kuitenkaan joutunu kokemaan masennusta tai muuta sellaista, välil vain ihmisympäristö ei osu kohdalleen ja munkin itsetunto on aina ollu vähä alhaammanpuoleinen. Ihanaa että sulla menee nyt hyvin! :3 Oon ilonen sun puolesta!

    Oot muuten varsin nätti ja erittäin söpö, ja rakastan erityisesti sun hiuksia ^w^ oot tosi hyvä cossaa ja tykkään sun asuista ja kaikesta muusta söpöstä mitä oot :3 Tuun itekkin traconiin ja tahtoisin tulla halaamaan,vaikka vähän jännittääkin o3o et varmaan tunnista mua mutta oon ollu joskus samoissa miiteissä esim. Triossa joskus vuosi sitten :---D

    Ois ihana tutustua! Toivon että löydät paljon luottoystäviä elämäsi tiellä~

    t.Kana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo kiitos Kana ! ♥
      Ja hirveä kehumistulva apua .///. Oon ihan nolo täällä xD ♥

      Ei oo totta :000 En kyllä mitenkään pysty muistamaan vuoden takaisia Trio-miittejä :,D Osallistu uusimpaan ?? Tässä kuukauden sisällä miittikausi varmaan taas avataan :3
      Nyt en yhtään muista tulitko Traconissa moikkaamaan ^^' anteeksi !!

      Poista
    2. Voisinpa tullakin jos Lahessa välillä pyörin ^^ joo sen takia et varmaan muistakkaan koska siitä on aikaa kun viimeks olin xDD Ja näin niin monta Nitoria Traconissa niin en tienny kuka niistä olit :''D näin aina takaapäin enkä eestä päin niin oli vaikee sanoo enkä viittiny tulla jokasen etee hyppimää xdd Ja ole hyvä vaan kehuista, oot ne ansainnu ^--^ <3

      Poista
    3. Voi ei xD No toi oli aika harmillista ! Tracon on kyllä hieman liian suuri con mun makuun kun ikinä ei löydä etsimiään ihmisiä ;u;

      Poista